Miika Nyyssönen (s.1965) on savolaislähtöinen Helsingissä asuva kuvataiteilija. Hän valmistui Kuvataideakatemiasta 1992 ja on siitä lähtien työskennellyt taiteilijana.
Nyyssönen on tehnyt maalauksia, veistoksia, installaatioit ja tietokonetaidetta. Hänen tunnetuimpia töitänsä ovat 90-luvun pahviveistokset ja -installaatiot, 2000-luvun väriveistokset “Luolamaalarin luola” ja “Seinämaalarin seinä” ja 2010-luvun Breda-sarja, maalauksia joiden aihe on Diego Velázquezin maalaus “Bredan antautuminen” 1600-luvulta.
Aiemmat näyttelyt:
Miika Nyyssönen
Kerros kerrokselta
7.5.-26.5.2016 | G12 Kuopio
Näyttelyni maalausten kuva-aiheet, sekä esittävät että abstraktit, edustavat “tuntematonta”. En tarkkaan ottaen tiedä mitä ne tarkoittavat. Tein kokeen, jossa jonkin aikaa piirsin mitä tahansa aamuisin, viidentoista ensimmäisen hereilläolominuutin aikana. Tällä tavoin syntyi abstraktioiden mallisto, sekä esittävät kuva-aiheet – maalaamisen lähtökohta, joka sen jälkeen vaati paljon tietoista työntekoa maalauksiksi päätyäkseen.
Teemani on kerroksellisuus, sekä veistoksissa, että maalauksissa, kuten myös aiheissa. Olen paljolti rakentanut maalausten visuaalisuuden ohuilla, läpikuultavilla värisävyillä päällekkäisinä kerroksina. Katsoessa työtä ne sekoittuvat optisesti.
Väriveistokset koostuvat päällekkäisistä sedimenttimäisistä tasoista ja niiden muotoja kommentoivasta maalauspinnasta. Veistossarjani on kirjahyllykokoluokan pienoisvuorimaisemia sarjallisessa formaatissa.
Tilallisuus ja maisemallisuus ovat minulle pysyvästi tärkeitä, samoin, kuin maalauksissa näkyvät viitteet useampiinkin taidehistorian tyylikausiin. Veistos objektina on tässä-oleva, maalaus tuntuu aina viittaavan muualla olevaan-paikkaan tai tilaan, aikaankin.
Teosteni kuva-aiheet eivät ole tarinallisia, mutta niiden ympärille voi kyllä kuvitella tarinan. Ihailemani barokkiaikakauden maalaustaide esitti usein tapahtuman huippupistettä, ehkä nämäkin tekevät niin, mitä siis tapahtui ennen tai jälkeen maalauksen tilanteen?
Pensselinjäki on tämän sarjan maalauksissa enemmän esillä kuin viimevuosikymmenen töissäni, usein tukemassa muotoa, liikettä, tuulisuutta tai tilan rakentumista. Laseeraus eli kerrosmaalaus vetäyttää maalauksen joitain osia ja tuo toisia enemmän etualalle. Värin peittävyyden vaihtelut ovat osa maalauksen draamaa. Laseeraus työtapana on haastava, joskus arvaamaton lopputulokseltaan ja vaatii usein korjauksia.
G12:n näyttelyni kuva-aiheet ovat siis aivojeni tuottamia hajakuvia, unien jäänteitä, silmät kiinni näkemistä, verkkokalvon ja aivokuoren välisiä kuvia, heräämisen jälkeisen tietoisuustilan näkymiä. Kulttuuriset vaikutteet ohjaavat alkukuvia esittävämmiksi näkymiksi tarpeidemme mukaan, tai sitten yksinkertaistavat muodoiksi joissa rakenne katselee itseään.
Lasuureissa on maalauksellisesti kiinnostavaa sekin mikä on takana, mikä edessä. Mikä näyttää olevan taempana on joskus oikeasti lähempänä. Transparentteja värikerroksia katsoessa fotonit sinkoilevat kerrosten läpi ennen verkkokalvolle päätymistään ja kun vierekkäiset pinnat ovat vielä eri tavoin läpikuultavia se havaintojen määrä joka katsojalle ilmenee kuvana on pyörryttävän suuri. Katsoja on siis aina taitava., huomaamattaankin.
– Miika Nyyssönen, 2016
Taiteilijan teokset taidekaupassa
esillä näyttelyssä
