Jarmo Mäkilä (s. 1952 Rauma) on suomalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Häntä on luonnehdittu yhdeksi Suomen keskeisistä postmodernismia edustavista kuvataiteilijoista. Maalaukset ovat usein hätkähdyttäviä ja niissä on mukana eroottista ja yhteiskunnallisista ainesta.
Mäkilä opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa 1970–1971 ja Suomen Taideakatemian koulussa 1970–1973. Hänen ensinäyttelynsä oli vuonna 1970. Hän on opettanut Taideteollisessa korkeakoulussa 1978–1988 ja Kuvataideakatemiassa 1988–1989 sekä toiminut vuosina 1993–1994 Kuvataideakatemian vt. professorina. Mäkilä toimi vuosina 1978–1982 Taidemaalariliiton varapuheenjohtajana ja 1982–1986 puheenjohtajana. Hän on ollut myös Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja vuosina 1986–1991.
Mäkilän maalaukset olivat aluksi tummasävyisiä ja realistisia. 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun poliittinen liikehdintä ja ilmapiiri näkyi Mäkilän varhaisissa töissä muun muassa työläisaiheina. Mäkilän postmoderneissa maalauksissa historialliset ja modernit elementit yhdistyvät barokkimaisen runsaiksi näkymiksi. 1980-luvulla hän käytti töissään aiheita populaarikulttuurista ja kulutusyhteiskunnan pintailmiöistä, mutta liitti niihin myös mytologisia aineksia tai korkeakulttuurin aihemaailmaa. Teoksissa esiintyi esimerkiksi punkkarien kuvia ja bodattuja ihmishahmoja. Mäkilä luettiin pian Suomen keskeisimpiin postmoderneihin maalareihin.
Mäkilä on tunnettu erityisesti suurista ja värikkäistä akryylimaalauksistaan, joissa hän saattaa yhdistellä aiheita maalaustaiteen historiasta, sarjakuvista, mainoksista, rock-kuvastosta tai elokuvista. Mäkilä on lisäksi julkaissut sarjakuva-albumit Aavekaupunki (1988), Daydreamer (2002) ja Taksi van Goghin korvaan (2008). Teoksiin on sisältynyt 1970-luvulta lähtien myös omakuvia.
Vuonna 2002 Mäkilälle myönnettiin Pro Finlandia -mitali ja vuonna 2014 taiteilijaeläke.
Taiteilijan teokset taidekaupassa
esillä näyttelyssä
