Susanne Gottberg
s. 1964, Tammisaaressa
Asuu ja työskentelee Helsingissä
Gottberg opiskeli Länsi-Uudenmaan kansanopistossa vuosina 1982–1984 ja Kuvataideakatemiassa vuosina 1984–1989. Hän sai vuonna 1991 Suomen taideyhdistyksen dukaattipalkinnon, ja hänet valittiin vuonna 1994 vuoden nuoreksi taiteilijaksi.
Gottberg on käyttänyt teoksissaan vanhojen mestarien aikoinaan suosimaa lasuurimaalauksen tekniikkaa, jossa ohuet laseerauskerrokset luovat teokselle ominaisen pintakiillon. Aiheita töihinsä hän on saanut muun muassa omista valokuvistaan sekä lehtikuvista ja elokuvista. Tuloksena on syntynyt teoksia, jotka toisinaan tulvivat valoa mutta joskus myös pimeyttä. Gottbergin teosten on sanottu tutkivan näkökulman ja katsomisen problematiikkaa ja havaitsemisen prosessia. Hän on tehnyt samoista aihepiireistä myös grafiikan töitä.
Aiemmat näyttelyt:
Susanne Gottberg
18.10. – 6.11.2011 | G12 Kuopio
Kun minut valittiin vuonna 1994 Vuoden nuoreksi taiteilijaksi,
kuvailin, että tarve ymmärtää, mitä maalaaminen on, ajaa
ja motivoi minua maalaamaan. Sama kysymys ohjaa minua
edelleen tänäkin päivänä.
Jossain vaiheessa työskentelyn aikana maalaukseen ilmestyy
tietynlainen läsnäolo. Pyrin koko ajan tavoittelemaan tätä
läsnäoloa, silti se yllättää ja ihmetyttää minua joka kerta yhtä
paljon.
Mistä se tulee? Keneen se liittyy? Miltä se tuntuu?
Mitä tapahtuu?
Läsnäolo edessäni olevassa maalauksessa muistuttaa jollakin
tavalla kokemuksesta, jossa vastapäätä olisi toinen elävä
olento, tai vielä laajemmin – kuin kohtaisin maalauksessa
ehkä jopa koko olemisen kokemuksen, elämisen tunteen.
Voin tehdä havaintoja pinnasta, erilaisista rakenteista, kuvioista
ja tapahtumista, mutta samalla aavistan syvyyden, jonkin
pinnan alla olevan. Tämä on jotain jota ei pysty suoraan
näkemään eikä koskettamaan. Se on jotain, josta kuva tai pinta
viestittää, mutta samalla myös peittää, tai lähemmin suojaa
säilyttääkseen. Se ‘jokin’ teoksissani on ehkä kaikkein olennaisin
ja merkityksellisin, ja ennen kaikkein pysyvin, samalla tavalla
kuin siitä ‘jostakin’ syntyneet kysymykset.
Meidän tehtävämme on jatkaa kysymistä, niin että tämä ‘jokin’
voi jatkaa olemistaan, juuri kysymyksenä.
– Susanne Gottberg, 2011