








Spiraali triptyykki, 2024, 1985, 2024
pigmenttivedos / Dibond -komposiittialumiini, ed. 1/3,
Peili 2 -näyttely kertoo kahdesta ammattivalokuvaajasta: muotokuvaajaäidistä ja lehtikuvaajatyttärestä. Näyttelyn kuvissa nämä kaksi naista, äiti ja adoptoitu tytär, kohtaavat ilman ammattirooleja. Paljaina ja riisuttuina he astuvat uudelleen kameran takaa kameran eteen 40 vuoden jälkeen.
Louhivaara valmistui valokuvaajaksi vuonna 1985. Hänen lopputyönsä Lahden taideteollisesta oppilaitoksesta oli ”PEILI, vanheneva nainen ja nuori nainen, alastonkuvia”, johon hän kuvasi äitiään ja itseään. Viime vuosien aikana hän on uudelleen kuvannut heidät vanhojen kuvien viereen näyttäen ajan kulumisen.
Louhivaara halusi tehdä PEILI 2 -näyttelyn tietynlaiseksi päätökseksi ja requiemiksi ensimmäiselle näyttelylleen.
”Samalla PEILI 2 on yritys ymmärtää elämää ja elämän sattumanvaraisuutta. Näyttelyä tehdessäni olen miettinyt adoptiota ja sen merkitystä elämässäni. Miksi esimerkiksi valitsin äitini ammatin, mitä valintoja teemme itsellemme ja toisillemme, kenen äänellä puhumme? Mitä jää jäljelle, kun ristiriidat katoavat?”
”Vaikka näyttely on äidin ja minun tarina, toivon katsojalle vapautta ajatella omaa elämäänsä, läheisiään, valintojaan, mennyttä ja nykyhetkeä”, Louhivaara sanoo.