Oviaukko

öljy vahakankaalle

Oviaukko -teoksessa käytin lähtökohtana joskus Venetsian biennaalissa ottamaani kuvaa. Otos on muistaakseni Saksan paviljongista, jossa oli sillä kertaa lasinen lattia, jonka lävitse alakerran tapahtumia saattoi tarkkailla. Otin ystävistäni takaapäin kuvan, heidän kävellessään kohti oviaukkoa ja heijastuen täydellisesti lasilattiaan. Keskellä suurta piirroskuvaa on pieni öljymaalaus alkuperäisestä kuvasta. Halusin teokseen kevyen, läpinäkyvän ja ilmavan tunnun. Maalaukseen liittyy muistikuva nuoruudestani, jolloin olin kovin innoissani J. Alfred Prufrockin rakkauslaulusta, jossa toistui lause ”Naiset tulevat ja menevät huoneessa puhellen Michelangelosta”. Ajattelin, että nämä ovat ne naiset ja tämä on se maa. Michelangelon maa.