Ja niin edelleen

öljy, gesso ja kangas kankaalle

Viime kesänä maalasin suurehkoa harmaata maalausta. Kuuntelin samalla Miki Liukkosen Elämä: Esipuhe –kirjaa ja kiinnitin huomiota usein toistuvaan ilmaukseen ”ja niin edelleen”. Kummallista miten sitä lukee tai kuulee vaikka minkälaisia tarinankuljetuksia ja hienoja ilmauksia ja sitten huomio kiinnittyy johonkin noin pieneen tyyliseikkaan. Mutta mielessäni tuo pikkulause yhdistyi Esran kirjan temppelin rakennusta kuvaavaan kertomukseen ja se antoi sanonnalle aivan toisenlaisen syvyyden ja kaikupohjan. Puhumattakaan siitä, että juuri tuota työtä tehdessäni tuli tieto Liukkosen poismenosta. Oli itsestään selvää merkitä myös maalaus tuolla kaiken jatkuvuuttakin ilmaisevalla sanonnalla.

Teoksissani on siis useita väljästi toisiinsa liittyviä muistikuvien kietoutumia, joiden ilmiasun yritän kuitenkin pitää hyvin konkreettisena ja avonaisena materiaalisin keinoin.

Nerokkaat keksinnöt, muisti ja aika, kuljettavat meitä eteenpäin, antavat uutta ja kerryttävät vanhaa. Muovaten ja valikoiden varmasti, mutta pysähtymättä.

Ja niin edelleen. Kunnes.

– Kyllikki Haavisto, 2024