Kyllikki Haavisto

Kyllikki Haavisto

JA NIIN EDELLEEN
22.8. – 10.9.2024 | GALLERIA G12

Muisti ja aika, kaksi nerokkainta ”keksintöä”.

Maalaukseni ovat joskus muistikuvia jo maalatuista kuvista. Kun tein Dürernaisen hiuksia, mieleeni nousi muistuma Albrecht Dürerin maalaamasta omakuvasta (käsineiden kanssa) jossa hän on antanut suuren painoarvon sille, miten on hiuksensa esitellyt ja työstänyt. Oman työni malli on maalauksessa täsmälleen saman ikäinen kuin Dürer omassa kuvassaan. Myös henkilön asettelu, luettelomaiset informaatiot ja maisemanpala toistavat renesanssiajan tyyliä.

Oviaukko -teoksessa käytin lähtökohtana joskus Venetsian biennaalissa ottamaani kuvaa. Otos on muistaakseni Saksan paviljongista, jossa oli sillä kertaa lasinen lattia, jonka lävitse alakerran tapahtumia saattoi tarkkailla. Otin ystävistäni takaapäin kuvan, heidän kävellessään kohti oviaukkoa ja heijastuen täydellisesti lasilattiaan. Keskellä suurta piirroskuvaa on pieni öljymaalaus alkuperäisestä kuvasta. Halusin teokseen kevyen, läpinäkyvän ja ilmavan tunnun. Maalaukseen liittyy muistikuva nuoruudestani jolloin olin kovin innoissani J. Alfred Prufrockin rakkauslaulusta jossa toistui lause ”Naiset tulevat ja menevät huoneessa puhellen Michelangelosta”. Ajattelin että nämä ovat ne naiset ja tämä on se maa. Michelangelon maa.

Viime kesänä maalasin suurehkoa harmaata kissankellotyttöä. Kuuntelin samalla Miki Liukkosen Elämä: Esipuhe –kirjaa ja kiinnitin huomiota usein toistuvaan ilmaukseen ”ja niin edelleen”. Kummallista miten sitä lukee tai kuulee vaikka minkälaisia tarinankuljetuksia ja hienoja ilmauksia ja sitten huomio kiinnittyy johonkin noin pieneen tyyliseikkaan. Mutta mielessäni tuo pikkulause yhdistyi Esran kirjan temppelin rakennusta kuvaavaan kertomukseen ja se antoi sanonnalle aivan toisenlaisen syvyyden ja kaikupohjan. Puhumattakaan siitä, että juuri tuota työtä tehdessäni tuli tieto Liukkosen poismenosta. Oli itsestään selvää merkitä myös maalaus tuolla kaiken jatkuvuuttakin ilmaisevalla sanonnalla.

Teoksissani on siis useita väljästi toisiinsa liittyviä muistikuvien kietoutumia, joiden ilmiasun yritän kuitenkin pitää hyvin konkreettisena ja ”avonaisena” materiaalisin keinoin.

Nerokkaat keksinnöt, muisti ja aika, kuljettavat meitä eteenpäin, antavat uutta ja kerryttävät vanhaa. Muovaten ja valikoiden varmasti, mutta pysähtymättä.

Ja niin edelleen. Kunnes.

Esra: luku 4 ja 7
Miki Liukkonen: Elämä: Esipuhe, Wsoy 2021
T.S.Eliot: J. Alfred Prufrockin rakkauslaulu, Otava 1972 (Leo Tiainen, vanhempi suomennos)