Aiemmat näyttelyt:
Janika Salonen
Taajuus
24.3. – 19.4.2018 | G12 Kuopio
Teokseni ovat abstraktin ja esittävän välimaastossa. Ne ovat yhdistelmä aggressiivista viivaa ja pehmeitä liukuvia pintoja. Suurimmassa osassa teoksiani on myös jonkinlainen tilan vaikutelma, joka usein muodostuu horisonttimaisesta elementistä – viivasta tai pinnasta. Hyödynnän hiilen tarjoamia mahdollisuuksia melko monipuolisesti. Käytän työskentelyssäni erilaisia apuvälineitä, joilla saan teoksiini kerroksellisuutta. Levitän hiilipölyä erilaisilla omatekoisilla ja ostetuilla työkaluilla, suojaan paperia sabluunoilla. Pyyhin paljon.
Näyttelyn teemana on ääni. Luin mielenkiintoisen artikkelin, jossa kerrottiin uudesta mullistavasta selityksestä sille, miksi kalliomaalaukset ovat juuri niille paikoilleen maalattu kuin ovat – mikä on tehnyt paikoista pyhiä, maalausten arvoisia paikkoja. Muinaiset pyhät paikat ovat akustisesti poikkeuksellisia ja kalliot heijastuskyvyltään epätavallisen herkkiä.
Ääni on tullut teosteni lähtökohdaksi jo ennen artikkelin lukemista. Artikkeli kuitenkin avasi minulle aivan uuden yhtymäkohdan historiaan. Uuden yhtymäkohdan tekemiseeni. Ääni, ei siis vain musiikki tai järjestäytynyt ääni, vaan myös erilaiset irralliset, vailla logiikkaa olevat äänet ja äänirykelmät inspiroivat minua kuvallistamaan. Teen teoksiani intensiivisesti ja kehollisesti. Piirrän usein kuulokkeet korvilla, elektronista (äänimaisemallista) musiikkia kuunnellen. Painan mieleeni myöhempää käyttöä varten myös esimerkiksi kaupungilla kävellessäni kuulemiani ääniä tai kuuntelen työhuoneeni äänimaisemaa – napsahduksia, kilahduksia, hurinaa, tekemisestäni kuuluvaa ääntä, hiilen katkeamista, vingahduksia, paljaiden jalkojeni läpsähdyksiä betonilattiaan, ja toimin eräänlaisena seismografina kuulemalleni. Näen musiikin ja äänet muotoina, ehkä maiseminakin, joista muodostuu kuvallisia tapahtumia teoksiini.
– Janika Salonen, 2018
Taiteilijan teokset taidekaupassa
esillä näyttelyssä
