Mari Rantanen (s. 1956 Espoo) on opiskellut Suomen Taideakatemian koulussa Helsingissä vuosina 1975–1979 ja Pratt Institutessa New Yorkissa vuosina 1982–1983. Hän asui ja työskenteli New Yorkissa vuodesta 1985 vuoteen 1996, minkä jälkeen hän muutti Tukholmaan ja toimi Tukholman Kuninkaallisen taidekorkeakoulun professorina 1996–2005. Nykyisin Rantanen asuu ja työskentelee Tukholman lisäksi kesäisin Tammelassa Suomessa. Osan vuodesta hän viettää New Yorkissa.
Rantanen on tehnyt maalauksia ja grafiikkaa, pystyttänyt maalausinstallaatioita, toteuttanut seinämaalauksia ja muuta julkista taidetta. Hänen taiteelleen ovat ominaisia vahvat värit, valo ja geometriset rakenteet. Teoksissa yhdistyy erilaisia kulttuurisia vaikutteita lähtien modernin maalaustaiteen konstruktivismista ja muun muassa Euroopan keskiaikaisten kirkkojen lasimaalauksista Aasian taiteeseen tai amerikkalaisten tekstiilikäsitöiden ornamentiikkaan. Rantasen taiteessa ilmenee utelias feministinen asenne visuaaliseen kulttuuriin, jota se kommentoi.
Vuonna 1989 Rantanen oli Tampereen taidemuseon järjestämän palkintonäyttelyn Vuoden nuori taiteilija.
Rantasen taiteesta on kirjoitettu paljon eri julkaisuissa, ja sitä on esitelty useissa monografioissa, näyttelyluetteloissa ja nykytaiteen kokoomateoksissa Suomessa, Ruotsissa ja muun muassa Yhdysvalloissa.
Mari Rantasen työt tunnistaa persoonallisesta ja valovoimaisesta värimaailmasta sekä alati muuttuvasta muotokielestä. Hän on kiinnostunut arkkitehtuurista niin maalausten aiheena kuin ”maalauksista” osana arkkitehtuuria.
Mari Rantaselta valmistui julkinen taideteos Niittykummun Metroasemalle Espooseen elokuussa 2016, toinen Tukholmaan Odenplanin Tunnebana-asemalle, joka puolestaan avautuu alkuvuodesta 2017.
Rantasen taiteessa on viittauksia niin korkea- kuin populaarikulttuuriin, ja hän on kiinnostunut ihmisten tekemistä asioista ja paikkojen synnyttämästä energiasta konseptina maalaussarjojen synnylle. Töissään taiteilija pohtii monenlaisten kuvio- ja muotokielten suomia mahdollisuuksia kuvata tunnetiloja, eksistentiaalista kokemusta häviämisestä ja paluusta, siitä mikä on ja mikä puuttuu.
”Maalauksissa pyrin tekemään nähdyn näkyvämmäksi ja sen mitä emme näe näkyväksi. Maalaus on löytöretki, mahdollisuus kuvata konkreettista ja henkistä todellisuutta sekä alati muuttuvaa valoa. Ilman valoa ei ole väriä, ilman väriä ei elämää.”
Mari Rantanen, 2016
Aiemmat näyttelyt:
Mari Rantanen
Kaukana – lähellä
4.2. – 23.2.2017 | G12 Kuopio
Absence-Distance -maalausten inspiraationa on kirjailija Jumpa Lahiren luento, jossa hän kuvasi kasvuaan intialaisen perheen lapsena Yhdysvalloissa. Perhe säästi aina rahaa jokavuotiseen Intian-matkaan. Matkustaessaan kulttuurista toiseen Lahiri koki voimakkaasti, miten USA:ssa hänen vanhempiensa intialainen tausta synnytti jatkuvan kaipuun Intiaan ja toisaalta ollessaan Intiassa hänen länsimainen kasvuympäristönsä vaikeutti intialaiseen kulttuurin ymmärtämistä ja siihen samastumista. Lahirin ”Distance – Absence – Isolation” -luento muodostui vahvaksi kokemukseksi, sillä Rantanen tunnisti itsensä kirjailijan kertomuksesta.
Taiteilijan teokset taidekaupassa
esillä näyttelyssä
