Aiemmat näyttelyt:
Jouko Kivimäki
EIKU 21.4. – 10.5.2018 | G12 Kuopio
Näinä päivinä tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun osallistuin ensimmäisen kerran jurytettyyn kuvataidenäyttelyyn kotikunnassani. On siis ”viiskymppistaiteilijajuhlan” aika. Se tuntuu paljon mukavammalta kuin viikko sitten saavuttamani 70 vuoden ikä. Puhutaan siis mieluumin taiteilijaiästäni.50 vuodessa ehtii tarkastella tekemisiään moneen kertaan ja usealta kantilta. On ollut vahvoja ja tuotteliaita kausia ja myös hitaan muhimisen ja etsimisen kausia. Parasta taiteen saralla on kuitenkin se, että aina voi sanoa EIKU, soitinta harjoittelevan muusikon tavoin.
Kuvaamataidon opettajaksi opiskellessani näin edessäni vyörynä kokonaan uusia ilmaisuvälineitä, -keinoja, -tapoja. Maalausta, veistoa, grafiikkaa, valokuvausta, elokuvaa jne. Sain tartunnan valokuvauksesta. Huomasin siinä erityisen vahvana piilevän mahdollisuuden ympäristön, liikkeen ja valon havainnointiin ja havaintojen nopeaan tulkintaan. Olin myyty. Siitä alkaen piirtäminen ja maalaus, EIKU valokuva ovat vuorotelleet. Siksi olen päättänyt asettaa tähän näyttelyyn esille teoksia molemmilta saroilta.
Hieman yli 40 vuoden opetus ja ohjaustyön ohessa oma tuotanto on toisinaan jäänyt hyvinkin niukaksi. Tässä suhteessa ajanjakso Valkeakosken työväenopiston taideaineiden opettajana 1980 luvulla oli omaa kultakauttani. Arjen rytmi kulki työn osalta pääosin iltatunteina, jolloin päivät ja monesti yötkin jäivät omalle työskentelylle. Onnistuin aikaansaamaan lähes näyttelyn vuodessa niiden 5 vuoden aikana, jotka siellä työskentelin.
Muutettuani Kuopioon 30 vuotta sitten, on päivittäinen palkkatyö vienyt ajan ja tarmon niin, että oma tuotanto on jäänyt jokseenkin niukaksi ja ennen muuta osa-aikaiseksi. Etenkin iän karttuessa voimia ja intoa ei aina tahtonut riittää työpäivän jälkeen omien ideoiden työstämiseen. Nyt eläkkeelle siirryttyäni ilmaisun kutina on jälleen alkanut oirehtia ja pyrkiä ulos. Niinpä parin vuoden pähkäilyn jälkeen työhuone alkoi tuntua viihtyisältä kaikesta täyteydestään huolimatta. Ja tässä nyt olemme.
Tämä noin puolen vuoden rupeama luovuuden syövereissä on ollut todellinen EIKU-metodilla vedetty jakso. Noin 10 vuoden tauon jälkeen päässä pyörii tungokseen saakka tuona aikana kasautuneita ideoita, joista jokainen pyrkii pinon päällimmäiseksi. Ensimmäiset kuukaudet kuluivat EIKU ratkaisuja tehden, askel eteen, kaksi taakse. Lopulta tuli aika, jossa oli saatava aikaan ratkaisuja. Oli hylättävä iso joukko alkioita ja luonnoksia, oli tartuttava tiukasti viimeisimpään EIKU valintaan ja ”sillä mennään”. Tämä koski erityisesti kuvataiteen osuutta. Olen tuolloin 1980 luvun ”kultakautenani” työskennellyt erityisesti bitumipaperin kanssa ja minulla on ollut siitä miellyttävät kokemukset. Nyt tiedän myös sen, että tuolloin tehdyt Valkeakosken kaupungin kokoelmissa olevat teokset ovat säilyneet hyvin eli materiaali toimii. Niinpä materiaalin valinta ratkesi sillä.
Valokuvien kohdalla ratkaisu oli erilainen. Vuodesta 1973 enemmän ja vähemmän ahkerasti valokuvauksen ja sen opettamisen parissa vietetty aika on tuottanut huomaamatta usean kymmenentuhannen kuvan ”arkiston”, joka digikuvauksen tultua on kasvanut kiihtyvää vauhtia. Koska en aiemmin ole ajatellut kuvaamista teemoina tai kokonaisuuteen hahmottuvana toimintana, vaan olen kuvannut ensisijaisesti hetken havaintoja ”seplice pizzicato” musiikki termiä lainatakseni ”koruttomasti näppäillen”. Nyt esillä oleva suppea näyte ehkä kertoo jotakin omasta havainto kartastani, siitä mitä ympärilläni olen halunnut nähdä.
Kumpaankin näyttelyn osioon olen liittänyt pienen ”retro” osan, joka kuvastaa sitä, missä mielen maisemissa olen aiemmin kuljeksinut. Jäänteitä edellisestä kuvataide näyttelystäni ja valokuvia aina sieltä 70-luvulta alkaen.
– Jouko Kivimäki, 2018
Taiteilijan teokset taidekaupassa
esillä näyttelyssä
