Lars Holmström

Lars Holmströmin taide on luonteeltaan tutkivaa. Se ei vetoa suoraan tunteeseen vaan havaitsemiseen. Teokset ovat voimakkaan esineellisiä, erityisesti reliefimaalaukset, jotka ovat todellisia kappaleita todellisessa tilassa. Teokset pysäyttävät katseen itseensä eivätkä johda toisaalle. Päällimmäiseksi nousevat värit ja muodot, kuvan perustekijät, jotka houkuttelevat Holmströmiä loputtomasti. Niiden tutkimus muodostaa hänen taiteensa johdonmukaisen metodisen perustan.

Holmströmin viimeaikaisessa tuotannossa vuorottelevat maalaukset, grafiikka sekä suurimuotoiset rakennushankkeisin liittyvät julkiset teokset, joihin hänen konstruktivisminsa sopii erinomaisesti. Vapaampia sävyjä kuvaan mukaan on tuonut etenkin valokuvaa hyödyntävä digitaaligrafiikka. Siinä voidaan erottaa eri alalajeja tietokoneitse tuotetusta grafiikasta aina esineistä skannattuja kuvia käyttäviin teoksiin. Tekotapojen kirjon perusteella voidaan ajatella, että Holmström on tullut kartoittaneeksi lähes kaikki vaihtoehdot, joita välineellä on tarjottavanaan.

Valokuvan käyttö merkitsee myös sitä, että teoksiin kuljettuu esittävyyttä, mikä on Holmströmin abstraktille taiteelle muutoin epäluonteenomaista. Digikuva on usein jopa teoksen pääsisältö, joskin enemmän kuvallisena rakenteena kuin omana itsenään. Mysterion-sarjan työt perustuvat lattiakivetyksen geometrisille muodoille. Niissä Holmström antaa pinnan sattumanvaraisuuden johdattaa myös värimaailman rakentumista käyttäessään hyväkseen kivien ajan syömiä jälkiä. Viime kädessä hän kuitenkin palauttaa esittävät ainekset visuaalisiksi olioiksi, ja etäännytettyinä ne palvelevat ensi sijassa kuvallista orkestraatiota. Runsaistakin aineosista rakentuu aina hallittu kokonaisuus.

Satunnainen katsoja voi toki pysähtyä konkreettisten pintojen ja sommitelmien kauneuteen sinänsä, mutta tarkkaavainen havainnoija voi löytää teoksista myös erilaisia systeemejä, sisäkkäisyyksiä ja poikkeamia. Ne ovat kuvallisia oivalluksia, seurausta hyvinkin tietoisesta työskentelystä, joka ammattitaiteilijalla on jalostunut tekniikaksi. Mutta on siinä vahva intuitiivinenkin puolensa. Holmström on puhunut alkukuvista, jostakin kumpuavista visuaalisista aihioista, jotka vähitellen generoituvat teoksiksi. Arvatenkin nuo lähtökohdat ovat joitakin tietoisuuden liikahduksia, havaintoja ennen käsitteellistä haltuunottoa. Ehkä ne syntyvät, jos katselee maailmaa taiteen läpi. Joka tapauksessa ne sysäävät liikkeelle muodon antamisen prosessin, joka ei välttämättä pysähdy valmiiseen teokseen vaan jatkaa liikettään katsojassa.

Syntyy tunne, että juuri näin sen pitää ollakin.

TAPIO SUOMINEN
Tampereen taidemuseo
Kokoelmapäällikkö, FL

Aiemmat näyttelyt:

Lars Holmström
Reliefimaalauksia ja digitaaligrafiikkaa
17.8.–5.9.2013 | G12 Helsinki