Simo Hannula (s. 1932, Konginkangas – k. 2016) oli suomalainen taidemaalari, kuvataiteilija ja taidegraafikko. Hän opiskeli Turun taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1950–1951.
Simo Hannula tuli tunnetuksi 1960-luvulta alkaen eräänä kansainvälisesti tunnetuimpana ja palkituimpana suomalaisena taidegraafikkona. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1969 ja professorin arvonimi 1993.
Hannula työskenteli käsityöläisen hartaudella ja hallitsi metalligrafiikan eri tekniikat ja litografian. Varhaistuotannossaan hän yhdisti etsaukseen pehmeäpohja- tai akvatintatekniikan. Vähitellen hän siirtyi pelkkään etsaukseen.
Teoksissaan hän kuvasi usein luontoa sen monimuotoisuudessa. Hannulan surrealistisena kautena 1960-luvulla syntyi komeita avaruusfantasioita. 1970-luvun alussa Hannulan taiteeseen tuli kantaa ottava sävy. Hän halusi puhua luonnon ja ihmisyyden puolesta teknologian voittokulkua vastaan.
Simo Hannula teki jossain määrin exlibriksiä. Hän sai palkintoja eräissä kansainvälisisissä exlibris-kilpailuissa, muun muassa Grand Prix -palkinnon François Rabelais’n kunniaksi järjestyssä kilpailussa 1994. Jyväskylän yliopiston kirjaston exlibris-kilpailussa 1996 Hannula sai kaksi kunniamainintaa.
Hannula asui Sammatissa. Myös Simo Hannulan poika Pekka Hannula (s. 1961) on kuvataiteilija.